Ivalojoen melonta 5.-7.7.2016

Hammastunturin erämaa-alueen pohjoiset osat ovat tulleet vuosien varrella tutuiksi varsinkin syksyisillä metsästysreissuilla, mutta sen eteläisen alueen läpi virtaava Ivalojoki oli minulle kuitenkin tuntemattomampaa seutua. Melontareissun suunnittelu alkoi jo keväällä, mutta toteutusajankohtaa ei voitu lyödä lukkoon, koska pienyrittäjän lomat yleensä pidetään lyhyissä jaksoissa ja todella lyhyellä varoitusajalla. 

Heinäkuun alussa kalenteri näytti kuitenkin siltä, että pääsisimme poikani kanssa lähtemään reisuun. Teimme tarvittavat varustetäydennykset, johon täällä pohjoisessa asuvan on kuitenkin varattava aikaa, koska hankinnat on ymmärrettävästä syystä tehtävä nettikauppojen kautta. Ainoa hetki jolloin kaipaisi asuvansa Etelä-Suomessa on, kun haluaisi hypistellä tuotteita ennen ostopäätöstä. Oli sitten kyseessä kamerajalusta, kuivareppu tai vaelluskengät.

Päätimme lähteä liikkelle Repojoelta ja päätepiste sijaitsi Tolosen veneenlaskupaikalla noin 100 km päässä jonka jälkeen joki muuttuu suvantoiseksi ilman koskia. 

Ensimmäisen päivän etapin pääsimme aloittamaan vasta kahdeksan aikaan illalla, mutta yöttömän yön aikaan ei tarvitse katsoa kelloa, jos melojilla riittää virtaa. Heti Repojoella huomasimme, että alkukesän sateiden vuoksi vesi on edelleen korkealla joka matalissa koskissa helpotti huomattavasti etenemistä. 17 km jälkeen Ivalojoen Saarikoski valikoitui yöpaikaksi hienon maisemansa vuoksi, mutta myös siksi, että kyseessä oli ensimmäinen koski joka kasteli kunnolla myös keulamiehen.

Kutturan yläpuolisilla jokiosuuksilla ei maisemat olleet yhtä jylhät kuin alempana, mutta eipä tarvinnut muista kulkijoistakaan häiriintyä. Saarikosken edellinenkin tulistelija oli kuuliaisesti peittänyt jälkensä ja jäljellä oli vain pieni kasa valmiita tulipuita sytykkeeksi seuraavalle melojalle.

Ivalojoella riittää ihasteltavaa useaksi päiväksi, joten en suosittele laskemaan koko jokea reilussa kahdessa päivässä, kuten me jouduimme tekemään. Matkan varrella on useita kulttuurihistoriallisesti merkittäviä kohteita sekä upeita maisemia joista kannattaa nousta jokitörmän päälle nauttimaan.

Saarnakönkäässä pääsimme testaamaan kuivareppujen pitävyyden, kun teimme ensimmäisen kaadon, mutta onneksi myös viimeisen. Tuloksena yksi hukattu onkivapa sekä kamerajalusta. Könkään voima yllätti katkaisemalla jalustan kiinnityasnarun, joten seuraavalla reissulla ollaan taas hieman viisaampia irtotavaroiden suhteen.

Saarnakönkään reunalla tavaroita tarkastaessa saimme seurata saksalaisen kaksikon laskusuoritusta samaisessa koskessa. Julmasti tuli vettä heilläkin kanoottiin, mutta pystyssä parisko tuli kuohujen läpi.

Koko 100 kilometrin matkalla tapasimme ainoastaan neljä saksalaista melojaa sekä kuvassa olevan vantaalaisen kajakkipariskunnan.

Suurimpien koskien jälkeen sai aina tovin äyskäröidä. Keulamiehen kasteltua myös varavaatteensa, jouduttiin siirtymään perämiehen kaksi kokoa isompiin kolttuihin.

Joki ottaa ja joki antaa. Toisen illan päätepisteellä Saunakoskella saimme kerätä edellisten kaatuneiden melojien juomia. Saldona 16 pepsiä sekä kolme karhua. On mielenkiintoista seurata kuinka nuoren miehenalun mieliala voi heilahdella todella nopeasti, hetkeä aikaisemmin poika tepasteli rannalla kuin uitettu koira.

Ivalojoen kultala oli ainoa ennalta suunniteltu reittipisteemme. Hieman pidempi tauko tulikin tarpeeseen, jotta varusteet saatiin kuivaksi.

Ivalojoen kultalassa sijaitsee 1870 rakennettu päärakennus sekä leipomo. Lisäksi kentällä sijaitsee ivalojoen kultalan autio- ja vuokratupa sekä Ivalojoen kultalan väentuvan varaustupa. http://www.luontoon.fi/ivalojoenkultala

Autiotuvan varustelutaso oli suuri yllätys. Kämpästä löytyi perinteisen kaminan ja laverin lisäksi patjat sekä kaasuliesi. Oli hienoa myös huomata, että on vielä paikkoja joissa astiat säilyvät ehjänä ja seinissä sekä sängynpojissa ei ollut yhtään ainoata puumerkkiä.

Jos lähdet melomaan niin hanki tarpeeksi kuivapusseja. Osan muonasta pakkasin tavalliseen rinkkaan ja ilman tuplapusseja, lopputuloksena leipien kuivatusta syömäkelpoiseksi Kultalan autiotuvalla.

Kultalan autiotupa tarjosi mahtavat puitteet yöpymiseen ja kamppeiden huoltamiseen. Rakennuksen toinen pääty on vuokratuvan puoli.

Viimeisen päivän etappi kultalasta Toloseen sujui sateisissa merkeissä, mutta perille päästyä mieli ainakin pojalla virkistyi, kun pääsimme 2G verkon alueelle.